Teksti Juha Nummila
Julkaistu ”Marttilalainen” -lehdessä syksyllä 1999 ja saman vuoden Paikallisessa Lehdessä

Hei Haloo. Miten olisi, kiinnostaisiko luontopolun suunnittelu?

Jotenkin tähän tapaan minulta kysyttiin syksyllä 1997. ja koska en osannut kieltäytyäkään, oli tästä peruuttamattomia seurauksia toistaiseksi ainakin noin kolmeksi vuodeksi eteenpäin. Tämä myllerrys alkoi siis siitä, että Huhtaanmajan Leader-hanke sisälsi ehdon, jonka mukaan majan yhteyteen tuli suunnitella myös luontopolku. Ajatuksena oli tilata tämä suunnitelma Metsähallituksen ammattilaisilta. Pian kuitenkin havaittiin, että täysin ulkopuolisten ihmisten on vaikeaa ottaa huomioon kylän ja kunnan omia tarpeita ja näkemyksiä luontopolun suunnittelussa. Tästä johtuen alettiinkin etsiä kunnan sisältä sopivia hulluja homman hoitamiseksi.

Aluksi, kun minultakin asiaa kyseltiin en tälle ajatukselle vielä kovinkaan lämmennyt. Kuitenkin tiedusteltuani projektin yhdistämistä teknisen ammattikorkeakoulun lopputyöksi ja saadessani myöntävän vastauksen, todellisuuskuvani hämärtyi ja niin päätin lyödä kahta kärpästä yhdellä lekalla.

Ja eikun hommiin

Äkkiseltään voisi kuvitella, ettei se yhden luontopolun suunnittelu nyt voi kovin kummoinenkaan homma olla. Senkun ottaa vain kartan, etsii sieltä lähtöpaikan, piirtää sopivan pituisen lenkin ja se on siinä. No eihän se varmasti paljoa sen enempää vaatisikaan, jos jo sattuu ennestään tuntemaan alueen kulttuuriolot, maastonmuodot, historian, nähtävyydet, kasvit, eläimet, paikannimet, peurapolut, maanomistajat sekä luonnon- ja metsänsuojelulliset kohteet. Pahitteeksi ei kai vielä olisi rakennus-, metsätalous- tai maanmittausinsinöörinkään tietämykset. Koska kuitenkaan tällaista hörhöä ei löytynyt tai hän ei tehtävään suostunut, oli minun käytettävä suunnitteluun hivenen enemmän aikaa.

Marttilan korven eräreitistön suunnittelussa pyrittiin siis ottamaan huomioon kaikki edellä mainitut osa-alueet. Suunnittelu lähti liikkeelle alueen määrittämisellä ja sen sisällä olevien ns. nähtävyyksien kartoittamisella. Tämän jälkeen olikin pyrittävä saamaan mahdollisimman monia nähtävyyksiä reitin varrelle samalla huomioiden muut osa-alueet. Kun linjaus oli saatu kuntoon olikin vuorossa rakennelmien eli pitkospuiden, opastaulujen, opasviittojen sekä nuotio-, tauko- ja yöpymispaikkojen suunnittelu ja kustannuslaskelmien laadinta. Jo tässä vaiheessa pyrittiin luomaan myös alustava suunnitelma ehkä toteutuvan reitistön markkinointiin sekä kunnossapitoon ja ylläpitoon. Reitistöstä on suunnitteilla myös käsiopas, joka tulee auttamaan kaikkia Korvessa kulkijoita.

Noin puoli vuotta myöhemmin Marttilan Korven eräreitistön suunnittelun tuloksena syntyi noin 27 km soita ja kallioita kiemurteleva polkuverkko Heikolan, Palaisten, Ruskolaisten ja Simalan kylien, sekä osin Halikonkin, puolelle. Reitistö käsittää noin 20 km2 alueen ja kulkee osittain yksityisten maanomistajien, kunnan, seurakunnan ja valtion omistamilla mailla. Eräreitistön suunnittelu toteutettiin omana Leader-hankkeenaan johon ulkopuolista rahoitusta saatiin noin 80 % kustannuksista.

Kuusesta haavan kautta pitkokseen

Suunnittelun ollessa vielä kesken oli jo aika pyrkiä eteenpäin ja lisätä pökköä pesään. Jälleen kerran johtoryhmä löi ryhmiä päitään yhteen ja niin muotoiltiin jatkohanke Marttilan Korven eräreitistön toteutuksesta. Tämä meneillään oleva rakentamisen ensimmäinen vaihe pitää sisällään 5 km:n Onnenperän lenkin sekä 6 km:n yhdyspolun, Huhtaanmäen ja ns. Palaisten Suurien järvien välille. Hanke hyväksyttiin, lähtölaukaus oli ammuttu ja näin oli reitistön rakentaminen alkanut. Ympäri Marttilaa alkoi kaatua suuria kuusia, omituisia otuksia tarpoi suossa, kyläseuralle hankittiin moottorikelkka ja haapapuukin muuttui yllättäen arvopuuksi. Yhtäällä sahattiin yli-isoja pitkospuita sekä ajettiin kelkalla aluspuita kuunloisteessa ja toisaalla veistettiin laavua moottorisahan käryssä sekä nikkaroitiin opastauluja päät enemmän tai vähemmän purussa.

Niinkuin edellisestä voidaan päätellä, oli reitistön rakentaminen alkanut monella sektorilla ja Heikolan tunnettu talkoohenki oli taas hierottu esiin, ja saatu myös levittäytymään muualle kuntaan. Tätä junaa ei enää pysäytä mikään.

Suo siellä, vetelä täällä

Nyt syysruskan lehdet tipahtelevat valmiille pitkospuille, kurjet kaartelevat taivaalla, hirvikärpäset ovat kadonneet ja karhut etsiskelevät talvimajojaan. Samaan aikaan on Marttilan Korven eräreitistön Onnenperänlenkki saatu kulkukelpoiseen kuntoon. Huhtaanmajalta Onneperänrahkan ympäri kulkeva lenkki sisältää n. 800 metriä pitkospuita, upean haapalaavun muine rakennelmineen sekä roppakaupalla suo- ja metsäluonnon nähtävää ja koettavaa. Seuraavina asennuskohteina ovat, vielä puuttuvat opaskyltit sekä opastaulut reitin nähtävyyksistä. Talkootunteja reitistön rakentamiseen on käytetty noin 2000 henkilötyötuntia. Tähän yhteiseen projektiimme on osallistunut innokkaita talkoolaisia heikolalaisten lisäksi metsästäjistä, partiolaisista, Lions Clubista ja palokunnasta sekä yksittäisinä talkoohenkinä. Vaikka reitti onkin vielä kesken on siellä liikkuminen ja luonnosta nauttiminen jo täysin mahdollista, ellei jopa suotavaa. Näin syksyllä kannatta kuitenkin välttää samanaikaista liikkumista hirvenmetsästäjien kanssa.

Marttilan Korven eräreitistöstä on siis toivottavasti tulossa koululaisten, kuntoilijoiden, retkeilijöiden, luontoharrastajien, kyläläisten ja meidän kaikkien kuntalaisten suosima retkikohde. Siellä kulkijat voivat kohdata luonnon moninaisuudet kaikin mahdollisin aistein kaikkina mahdollisina vuodenaikoina.

Tervetuloa muurahaisten yhdyskuntaan

Vaikka rakentaminen onkin jo saatu hyvään alkuun, on vielä suuri osa töistä edessä. Tämä kaikki tarvitsee toteutuakseen vielä lukuisia ”hauskoja” talkootyötunteja jokaisen oman mieltymyksen ja ajan mukaan. Myös työtehtäviä riittää laidasta laitaan ja kaikki halukkaat pääsevät varmasti mukaan kantamaan kortensa tähän yhteiseen isoon kekoon. Tässä vaiheessa projektia haluan lausua erittäin suuret kiitokset kaikille niille, jotka ovat olleet pienin tai isommin työpanoksin mukana mahdollistamassa hankkeen etenemistä. Kaikkien työ on ollut ja tulee edelleenkin olemaan mittaamattoman arvokasta.